Ilta hämärtyi, ja Evena marmatti yhä korpista. "Etkö voisi olla jo hiljaa?" Evila sähähti ja käänsi kylkeä auton takapenkillä. He olivat saaneet kyydin Evenan kaverin isältä, joka oli pyörinyt kaupungilla. Harmaat pilvet eivät olleet lähdössä, jopa tuntui että niitä kasaantui yhä lisää ja lisää kaupungin ylle.Katulamput syttyivät, ja loivat aavemaista, kellertävää, jossain kohdin valkoista valoa märälle asvaltille. "Outoa, ei ole edes satanut", Evila hämmästeli ääneen. "Oletko kuuro, vai sokea, vai kenties molempia?" Evena älähti ärtyneenä, "Et kai vaan aio sanoa, ettet kuullut kun iltapäivällä satoi kaatamalla vettä? Mehän olimme silloin ostamassa mulle uusia kenkiä!" Platinablondi ärsytti tahallaan. "En mä mitään huomannut?" Evila vastasi, ja puoliksi kysyi itseltään samaa asiaa.
Evila pyöräytti mustia hiuksiaan etusormensa ympäri ja tytön piti toden teolla miettiä, miksi ei ollut huomannut sadetta. Hänhän oli tuijotellut koko kauppareissun ikkunasta pihalle! Ei mutta - nyt Evila muisti, mitä oli tuijottanut. Sama pikimusta korppi oli tuijottanut tyttöä kaupan ikkunan ulkopuolelta, ja kyllä, korppi oli ollut rutikuiva. Pisarat olivat tuntuneet väistävän korpin kokonaan, sillä linnun mustat sulat olivat kuivat kuin ne olisivat olleet auringon paisteessa koko päivän. Perin kummallista tosiaan.
Päivät matelivat. Evila kaipasi ulos, mutta kiitos rasittavan isosiskonsa, tyttö ei saanut poistua kotoaan ennen kuin sai äitinsä varmistumaan ettei haaveilisi niin paljoa kaupungilla. 'Sinähän voit jäädä vaikka auton alle haaveillessasi kultaseni!', äidin sanat kaikuivat yhä Evilan päässä. Mitä väliä? Hän halusi nähdä kiiltävän mustan korpin uudestaan, nähdä sen pohjattoman mustat silmät ja rutikuivan sulkapeitteen. Nähdä kuinka se liitelee ilmassa, vapaana, ilman että kukaan estää sitä. Evila halusi olla niin kuin se. Vapaa. Mutta valitettavasti hän oli syntynyt todella typerästi ihmiseksi, tavalliseen kaupunkiin, tavallisten ihmisten keskelle. Ei tietoa vapaudesta.
Keskellä yötä Evila hätkähti hereille korisevaan raakuntaan. Hitaasti tyttö nosti katseensa ja tuijotti herätyskelloaan. "Puoli kaksi..?" Koputus. "Täh?" Evila kuiskasi puoliunessa. Tyttö vavahti huomatessaan tumman möykyn ikkunalaudallaan. Korppi! Mitä ihmettä se teki täällä, Evilan huoneessa? Miksi se seurasi?
Evila kampesi itsensä hiljaa ylös sängystä ja hiipi ikkunalle. Julman näköiset silmät tuijottivat värähtämättä suoraan tytön silmiin. "Okei, tuo on jo hieman pelottavaa", Evila sanoi hiljaa, ja tytön ääni värähti. Korppi tuntui huomaavan Evilan reaktion sen tuijotukseen, ja vaihtoi heti asentoa hermostuneesti.
"Miksi ihmeessä sinä seurasit mua tänne?" Evila kuiskasi kysymyksensä hiljaa pimeään, aivan kuin lintu olisi kuullut. Korppi vilkaisi Evilaa ja sen silmissä vilahti nopeasti hätäännys. Pian lintu lehahti takaisin lentoon ja katosi rakennuksen taakse.
"Outoa." Väsyneenä Evila hiipi takaisin sänkyynsä ja vajosi pimeään tiedottomuuteen.
----------
tylsä tuli, I know, mut nyt on yks toine idea päässä :D joku toinen päivä sitte, kun inspaa, mutta tässä välissä saattaa tulla yks oneshotti ... (;
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti