KORPPITYTTÖ

"Takakansi":
Korpit tuntuvat tietävän aivan kaiken 14-vuotiaasta Evilasta. Viha ja tuhoisat ajatukset kuin ruokkivat korppeja, ja lopulta Evila päättää seurata niitä. "Sielunkumppaneilta" tuntuvat korpit eivät kuintekaan ole sitä miltä näyttävät. Onko niihin sittenkään luottamista?

Evin elämä kaatuu täysin isosiskonsa Evenan harteille. Ja Evena ei välitä muusta kuin merkkivaatteistaan ja rakennekynsistään. Näkeekö Evila enää ikinä päivänvaloa, vajottuaan korpin mustaan yöhön?


1. PIKIMUSTA SULKASATO

Bussin tasainen hurina oli vaivuttanut Evilan uneen. Pysähtyessään risteykseen bussi nytkähti inhottavasti herättäen Evilan unestaan. Syysloma lähestyi ja paljon oli uudella kasiluokkalaisella takanaan - ja enemmän edessä. Vihdoinkin kamalat mopotukset olivat ohi.
 Viimein Evilan pysäkki lähestyi ja tyttö painoi stop-nappia kulahtaneessa kaiteessa. Vinkuen jarrut painautuivat pohjaan ja bussi pysähtyi taas nytkähtäen pysäkille.
 Harmaat pilvet varjostivat kaupungin keskustaa. Kahvilan edessä Evi laski laukkunsa tuolille ja jäi odottamaan. Pikimusta korppi lensi Evilan yli rääkäisten kuuluvasti.
"Ei noita yleensä kaupungissa nää" Evi pohti ääneen. Mustat sulat kuin hypnotisoivat tytön ja korppi tuntui tuijottavan Eviä.
"Haloo, maa kutsuu?" Rasittavasta äänen sävystä päätellen se oli Evena, Evilan isosisko. Evila ja Evena olivat kuin täysin eri planeetalta. Evenan platinablondit hiukset tuntuivat säihkyvän pilviselläkin säällä. Hän oli pitkä ja kaunis, rakasti pitkiä rakennekynsiään ja merkkivaatteitaan ja -laukkujaan. Evila taas oli tummempi kuin siskonsa. Mustaksi värjätyt hiukset ja sanke bites-lävistys alaleuassa toivat hyvin erilaisen kuvan hänestä, kuin Evestä.
"Jaa, sori" Evi ähkäisi kääntäen vastahakoisesti katseensa lumoavasta korpista.
"Haaveilet nykyään ihan liikaa" Eve huomautti, ja istuutui Eviä vastapäätä muovisen kahvilapöydän toiselle puolelle. "Kulutat liikaa rahaa laukkuihisi sun muihin tarpeettomaan roskaan..." Evi mutisi, ja Evena nosti häiritsevästi Gucchi-laukkunsa pöydälle.
"Kyllä sä vielä joskus osaat merkkituotteita arvostaa, pikkusisko." Raivostuttavinta Evenassa oli se, että hän kutsui aina Evilaa pikkusiskoksi.
"Mulla on nimikin, jos et sattunut huomaamaan" Evila näpäytti. Evila vihasi kaupallista neiti Täydellisyys-siskoaan, joka sai aina kaiken. Mitään sen ei tarvinnut itse maksaa, sai merkkilaukkunsa ja kyntensäkin poikaystävältään.
 Eve ja Evi olivat lähes kuin mitkä tahansa sisarukset. Mutta vain 'lähes'.
Evila mulkaisi pahasti siskoaan ja hänen teki mieli potkaista häntä kunnolla pöydän alta. Hillittyään raivonsa tyttö mietti vain tapaa päästä säikyttämään siskonsa.
Korppi rääkäisi kovaäänisesti räystäällä, ja Evena säikähti pahemman kerran.
"Mokoma kirppuinen sulkasato!" Evena kirosi ja melkein heitti kengällään korppia. Mutta eihän sisko-kulta viitsinyt laittaa merkkikengälleen sellaista kohtaloa, ei toki.
"Samaa vois sanoa susta, raakut ihan liikaa 'merkkivaatteista' ja 'muodista' sekä 'energiajuomien kallistumisesta'" Evila huomautti kuivasti.
Korppi raakkui lisää. Se tuntui nauravan huvittuneesti. Korppi jatkoi nauruaan, ja Evila katsoi sitä hetken, ja pian nauroi itsekkin siskolleen. Korppi oli tehnyt juuri niinkuin Evila toivoikin. Se oli nolannut Evenan keskellä kaupungin keskustaa. Mikäs sen parempaa?


---
kommentit ois kivoja :)) ruokkikaa korpit jatkamaan :D